Ainotyttöjen vastavierailu ystävyyslippukunnan luokse Englantiin 22.-29.7.2011

Idea vastavierailun tekemiseen lähti oikeastaan liikkeelle heti Etelä-Karjalan partiolaisten vuoden 2009 Kastelli-piirileirin jälkeen. Englantilaiset partiolaiset olivat tulleet meidän vieraaksemme piirileirille, joten lupasimme tietenkin tehdä tulevaisuudessa myös vastavierailun heidän partioleirillensä. Englantilaisten partiolaisten johtajana toimi Päivi Nevalainen, joka on lähtöisin Joutsenosta ja asuu tällä hetkellä Lontoossa. Matkan suunnittelun aloitimme keväällä 2011. Tiukasta suunnitteluaikataulusta huolimatta, saimme koottua nopeasti mukavan ja ikimuistoisen reissun, johon sisältyi niin partioleiriä kuin myös Lontooseen tutustumista. Matkaan ottivat osaa lippukunnanjohtaja Sini Salonen, matkanjohtaja Taija Myllärinen, Leila Kola, Viivi Vertanen, Lotta Asikainen, Jenny Issakainen sekä Ella Uotinen.
Matkamme alkoi lauantaina 23.7 Helsinki-Vantaalle matkustamisella. Kyyditsijöinä toimivat Sinin setä sekä Lotan isä, joille suuri kiitos matkamme ensiaskeleiden turvaamisesta. Lentokentälle päästyämme, olimme kaikki jo intoa täynnä, joten matkanjohtajan ei tarvinnut paljon miettiä keinoa porukan motivoimiseen matkaa varten. Mutta mitä tapahtuikaan ennen turvatarkastukseen menoa? Matkanjohtajan sandaalista irtosi remmi, josta saimme hyvät naurut ja näin suut hymyilemään jo ennen itse varsinaista matkaa. Lentomatka sujui hyvin ja saavuimmekin onnellisesti aikataulussa Gatwickin lentokentälle, jossa Päivi Nevalainen oli meitä vastassa. Illalla, saapuessamme Chessingtoniin, pääsimme osallisiksi partiolaisten kesän viimeiseen kokoontumiseen ennen kesälomaa. Ohjelma koostui pääasiassa partiolaisten ja heidän vanhempiensa kanssa grillaamisesta sekä muutamista leikeistä jumppasalissa. Ensimmäisen yön vietimme Chessington Scout –nimisen lippukunnan kolon lattialla samaisessa rakennuksessa. Yö meni hyvin lukuun ottamatta joidenkin unissa puhumista sekä vilpoista ilmaa 
Aamulla herättyämme, pakkasimme tavarat ja aloimme odottaa Päivin puhelinsoittoa, jotta tietäisimme, monelta ja missä meidän tulee olla autokyytiä varten. Huonoksi onneksi, pakettiautoamme oli yön aikana pommitettu kivillä, joten jouduimme odottamaan korjaajaa. Saimme Päiviltä kävelyohjeet aamupalapaikkaan, joten ei kun rinkat kantoon ja ruokaa etsimään! Paikallisessa kuppilassa nautitun aamupalan jälkeen, otimme taas jalat käyttöön ja kävelimme Päiville, jossa odotimme tietoa auton korjaamisesta. Vihdoin pääsimme matkaan kohti leiripaikkaa, joka sijaitsi Etelä-Englannissa lähellä Englannin kanaalia. Matkan aikana kohtasimme pieniä ongelmia suunnistamisen kanssa, mutta lopulta löysimme perille onnellisesti pienten maaseudulla tehtyjen mutkien kautta. Kuten olimme jo aikaisemmin kuulleet, pidetään leirit Englannissa varta vasten partiolaisten käyttöön suunnitelluilla leirintäalueilla. Ero suomalaisiin metsäleireihin oli siis huima, mutta myös kiehtova, alkaen jokaisen lippukunnan omasta tarkasti rajatusta ja suojellusta leirialueesta aina alueen tarjoamiin monnipuolisiin aktiviteetteihin.
Yövyimme kupoliteltoissa, johtajat toisessa ja tarpojaikäiset toisessa. Ensimmäinen yö oli melko viileä, joten heräsimme kylki kyljessä aamun sarastaessa, onneksi läheisyys lämmittää  Aamupalan jälkeen saimme kuulla, että aamupäivällä menemme Etelä-Englannin rannikolle, josta suuntaamme iltapäiväksi katsomaan ritari-näytöstä. Rannikko jyrkkine kallioineen ja rantoineen oli kyllä kaikin puolin näkemisen ja kokemisen arvoinen asia. Puolen päivän aikaan, söimme englantilaiseen tapaan itse täytettyjä sämpylöitä, hedelmiä, suklaakeksejä ja sipsejä lounaaksi. Iltapäivän ritarinäytös oli koristeellisine pukuineen ja upeine lavasteineen hienoa katseltavaa, vaikka ainakin allekirjoittaneella oli suurimmaksi osaksi vaikea ymmärtää esityksen aikana käytettyä kieltä. Esityksen jälkeen hyppäsimme pikkubusseihimme ja suuntasimme takaisin leirialueelle, jossa illan ohjelmaan kuului grillausta ja toisiin partiolaisiin tutustumista. Partioporukka jaettiin ryhmiin, suomalaiset ja englantilaiset partiolaiset sekaisin, jotta tutustuisimme paremmin toisiimme ja samalla valmistaisimme yhdessä ruokaa kaikille. Grillaus onnistui hyvin ja siinä samassa tutustuimme englantilaiseen partioelämään ja puhuimme mm. kesälomista ja siitä, miten ne eroavat Suomen ja Englannin välillä.
Toinen yö oli lämpimämpi, joten emme meinanneet millään jaksaa nousta aamupalalle. Tällä kertaa aamiaiseksi oli suklaamuroja sekä paahtoleipää papumössöllä, joka kuuluu tyypilliseen englantilaiseen aamupalaan. Maanantai-päivän ohjelmaan kuului vierailua saarella, jossa Baden-Powell oli pitänyt ensimmäisen poikaleirinsä 1907. Menimme saarelle lautalla, joten pääsimme samalla kokemaan myös vesiaktiviteetteja. Päivän aikana vaeltelimme saaren polkuja pitkin sekä tutustuimme paikkoihin, jossa poikaleiri oli järjestetty. Jätimme myös oman nimikylttimme paaluun, josta selviää, paljon saaren vierailijoilla on matkaa omaan kotimaahansa. Päivän lopuksi rantaan saapuessamme, söimme perinteisen Fish&Chips –annoksen, jonka jälkeen osa porukasta lähti takaisin leirialueelle seinäkiipeily-aktiviteettiin ja me suomalaiset Johnnyn johdolla, jäimme vielä hetkeksi kiertelemään rannan kauppoja. Illalla johtajat istuivat vielä jonkin aikaa iltaa nuotion äärellä viettäen suomalaisten viimeistä iltaa leirillä, jonka jälkeen kukin painui omiin telttoihinsa.
Viimeinen aamu aukeni aurinkoisena, joten viimeisen päivän haikeudesta huolimatta, oli mukava alkaa pakata tavaroita. Päivän ohjelmassa oli vielä laskeutumista, seinäkiipeilyä, ammuntaa sekä jousiammuntaa. Kuten edellisten päivienkin ohjelmasta voi päätellä, erosi englantilaisten partioleiri melkoisesti suomalaisesta, aktiviteettejä ajatellen. Suurin ero oli siinä, että tietenkään leirintäalueen metsistä ei saanut hakea puuta tai pellolla polttaa maassa olevaa nuotiota. Iltapäivällä kokoonnuimme vielä syömään lounasta yhdessä, jonka jälkeen oli lähtöseremonioiden vuoro. Toimme Suomesta kaikille tuliaisiksi Fazerin suklaata, johtajille Marimekon rahakukkarot sekä vartioikäisille Suomi-hirvipehmolelun, jonka paidassa oli Suomen lippu. Englantilaisilta partiolaisilta saimme paitamerkkejä, leirihuivin sekä muistoksi paljon ihania kokemuksia. Nuoremmat tytöt halusivat vielä muistaa meidän tarpojaikäisiä tyttöjä englantilaisilla suklaapatukoilla. Näin oli aika hypätä autoon ja suunnata kohti Lontoota ja hieman erilaisia seikkailuita!
Lontoossa vietimme aikaa tiistaista perjantaihin. Tiistaina Lontooseen saapuessamme, etsimme hostellimme ja suuntasimme melkein saman tien syömään vatsat kurnien. Syömisen jälkeen ostimme kaupasta aamupalaa, jonka jälkeen hostellin sänky ja hyvät yöunet kutsuivat. Keskiviikon ja torstain kulutimme nähtävyyksiä kierrellen, shoppaillen sekä lämpimästä säästä nauttien. Yhtenä pääkohteena, turistipaikkojen ohella, oli Baden-Powellin patsas, joka sijaitsee Lontoon partiokeskuksen yhteydessä. Torstai-iltana osa porukasta kävi London Eye:ssa, samalla kun osa oli katsomassa musikaalia. Torstaina piipahdimme myös Camden Townissa, jossa nautimme herkullista kiinalaista ruokaa sekä ihmettelimme pikkukojujen määrää ja niissä myytäviä tuotteita.
Matkamme oli kaikin puolin onnistunut, joten saavuimme Suomeen monta kokemusta ja elämystä rikkaampana. Matkan aikana tutustuimme englantilaiseen partioleirielämään, saimme maistiaisia kulttuurieroista, pääsimme osaksi suurkaupungin vilskettä sekä kartutimme kielitaitoamme. Suurkiitos kaikille mukana olleille, meitä tukeneille yhdistyksille sekä vanhempien korvaamattomalle avulle! Mahdollistitte matkamme toteutumisen ja ensiaskeleet Joutsenon Ainotyttöjen kansainvälistymiselle!